KIMMO HÄÄRÄ - utelias vaikuttaja
Kimmo on esimerkki siitä miten voi olla positiivisessa
vuorovaikutuksessa huolimatta roolijaosta. Organisaattori - opiskelija,
uniseminaariosallistujina, työnohjauskuvioissa, Saaristoseminaarissa ja
syventävässä koulutuksessa. Pidän hänen valoisasta olemuksestaan. Hänessä on
vakavasti suhtautuva terapeutti ja elämäniloinen trubaduuri ja kaikki siltä
väliltä.
Kysyn Kimmolta mikä on johtanut hänet koulutuksiimme?
"Uskon, että harrastuksillani, joissa kehon hallinta ja
kehon kautta ilmaiseminen korostuvat, on ollut merkitystä kiinnostukselleni
psykofyysistä terapiaa kohtaan. Olen harrastanut pienestä pitäen urheilua,
koripalloa harrastin aktiivisesti yli 30-vuotiaaksi. Myöhemmin kuvaan tuli
harrastajateatteri ja laulaminen. Tanssi on myös lähellä sydäntäni.
Kiinnostukseni itämaista filosofiaa, erityisesti zen-buddhalaisuutta kohtaan
alkoi, kun opiskelin psykologiaa 80-luvulla. Hämmästelin jo silloin, kuinka
vähän kehoon kiinnitettiin psykologian opetuksessa huomiota, vaikka työssä
korostuvat vuorovaikutustaidot. Opiskeluaikanani kiinnostuin sensomotoristen
taitojen opetukseen liittyvistä asioista ja erityisesti ilmiöstä, josta
nykyisin käytetään käsitettä flow-kokemus. Gradutyössäni tutkin sensomotorisen
taidon, koripallon vapaaheittotarkkuuden kehittymistä mielikuvaharjoittelun
vaikutuksesta. Lähdekirjallisuuteen kuului niin Hackerin ”Työnpsykologia” kuin
Herrigelin ”Zen ja jousella ampumisen taito”. Merkittävät taide-elämykset, mm.
japanilaisten kodo-rummuttajien konsertti ovat myös innostaneet."
Miten tämä kaikki vaikuttaa terapiatyöhösi?
"Valmistuttuani 2000-luvulla kognitiiviseksi
terapeutiksi ja perheterapeutiksi ja työskenneltyäni joitakin vuosia
psykoterapeuttina, tunsin, että ikään kuin jokin palanen ammatillisesta
paletistani puuttuisi tai ainakin kaipaisi aktivoimista. Siirryttyäni
Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiöön töihin v. 2008, tulin kollegani Minna
Martinin kautta tietoiseksi Psykofyysisen Psykoterapian Yhdistyksestä ja
kiinnostuin menemään vuoden mittaiseen johdantokoulutukseen, josta olen
jatkanut syventäviin opintoihin. Hyvät opettajat ja työnohjaajat ovat
ylläpitäneet ja lisänneet varmuuttani valitsemani suunnan sopivuudesta
minulle."
Mikä on tämänhetkinen omistautuminen - Devotion?
"Olen huomannut, että kehotyöskentelyn liittäminen
osaksi terapiatyötä on auttanut itseäni olemaan enemmän tietoinen omista
sisäisistä prosesseistani terapiatyön aikana ja olen huomannut potilaiden
hyötyvän tästä työorientaatiosta. Tällä hetkellä työskentelen psykoterapeuttina
sekä yksityisesti että YTHS:ssä, jossa hoitosuhteet ovat lyhytkestoisempia.
Teen myös psykoterapiatyön työnohjausta. Lisäksi olen kiinnostunut
yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta erityisesti kasvatuksen alueella. Mm.
tietotekniikan kehittyminen asettaa uusia haasteita ihmisen suhteelle
kehollisuuteensa. Kouluopetuksessa tulisi huomioida, että aisteja kehitetään
monipuolisesti ja ihmisen suhdetta kehoonsa pidetään opetussuunnitelmassa
tärkeänä asiana. Sosioemotionaalisten taitojen opetus turvallisessa
vuorovaikutuksessa tulisi olla tärkeysjärjestyksessä kärjessä, kun ajatellaan,
millaisia taitoja työelämässä tarvitaan. Yhdessä kollegani Laura Mannilan
kanssa olen suunnitellut talkootyönä keskustelusarjaa ”keho ja yhteiskunta”,
joka toteutetaan vv. 2014-2015."
Mitkä ovat visiosi tulevaisuudesta omalta kohdalta ja
yhteiskunnan näkökulmasta??
"Tulevaisuuden visioni on jatkaa terapiatyötä,
kouluttautua itse, oppia paremmin auttamaan potilaitani ja mahdollisesti toimia
myös psykoterapian kouluttajana. Erilaisten taiteellisten ja ilmaisullisten
menetelmien integroiminen osaksi terapiatyötä on jatkuvan kiinnostukseni kohde.
Erityisen tärkeänä näen myös kehokeskeisen orientaation sisällyttämisen
peruskouluopetukseen lisäämään koko ikäluokan hyvinvointia ja ennalta
ehkäisemään mielenterveysongelmia. Kutsuttakoon sitä vaikka työnimellä ”kohti
psykofyysistä koulua”.
Tässä koulun osallistumisesta tietoisuustaitoihin Kimmo
näyttää ajavan samaa asiaa kun Daniel Siegel Mindsight kirjassaan.