Jukka Mäkelä ,"edelläkävijä", on keskeinen henkilö
yhdistyksemme juhlavuoden valmisteluissa. Hänen ystävyytensä Daniel Siegeliin
on mahdollistanut Danielin tuloa Suomeen tämän vuoden syyskuussa luennoimaan aiheesta THE INTERPERSONAL
NEUROBIOLOGY of WE.
Yhteinen kokemuksemme Lontoossa viime keväänä kongressissa
" The Breath of Life", vakuutti Danielin kyvystä luennoida ja
suodattaa oleellinen yhteiskeskustelusta ja lisää odotusta hänen suomenvierailuun
syyskuussa.
Kysyn Jukalta hänen omasta omistautumisestaan (DEVOTION) omaan
työhönsä ja sen kehittämiseen.
Jukka työskenteli 1995 Hyksin lastenklinikalla antaen
konsultoivaa apua vakavasti psyykkisten sairaiden lasten hoidossa. Monella
pienestä asti sairastaneella lapsella oli vaikeuksia asettua intensiivisiin
vuorovaikutussuhteisiin jopa vanhempiensa kanssa, jotka puolestaan ovat
välttämättömiä, että elämä tuntui syvästi onnelliselta. Heillä oli vaikeuksia
iloita asioista erityisesti yhteydessä toisiin ihmisiin. Lasten
psykoterapiatekniikat eivät näyttäneet johtavan toivottuun tulokseen siten,
että ne olisivat parantaneet lapsen ja vanhempien keskinäistä suhdetta.
Myöskään resurssit pitkiin terapioihin eivät riittäneet alkuunkaan.
Tärkeä henkilö matkalla uuteen ajatteluun oli Katja Rantala.
Hän toi toivoa käytännön läheisellä lähestymisellään uni- ja syömishäiriöisten lasten
hoidossa. Esille nousi uusi tapa ajatella. Sen sijaan että keskittyy
ymmärtämään pahaa ja poistamaan sitä lähdettiinkin rakentamaan uusia
kokemuksia:
1. Rakennettiin luottavaisen kiintymyksen kokemuksia.
2. Korostettiin aikuisten tehtävä kertoa lapselle että hän
erityinen.
Jukka kertoo että tiivis koulutusmatka Chicagoon v. 1995,
jossa hän opiskeli theraplay-mentelmää ja aktiivisen vuorovaikutuksen teoriaa oli
hänelle intensiivisin ja muuttavin kokemukset sitten omien lasten syntymän.
Theraplay hoitosuuntaus syntyi 1960-luvulla Chicagossa. Alla
yhteys organisaation syntyyn.
Jukka toi Theraplayn lastenklinikan työvälineeksi ja yhteistyössä
HYKS:n kanssa käynnisti suomalaiset koulutukset. Suomen Theraplay-yhdistys
perustettiin v. 1999.
Hoitosuhteessa toteutetaan isompienkin lasten kanssa
sellaisia myönteisen vuorovaikutuksen leikkihetkiä, jonkalaisia hyvät vanhemmat
toteuttavat vaistomaisesti pienten lasten kanssa. Lapselle ja vanhemmille aletaan
siis rakentaa pohjaa kokea hyvää keskinäisessä vuorovaikutuksessa vahvasti
tuettujen yhteyskokemusten kautta.
Suhteen hoitamisessa tavoite on tukea sekä lasta että vanhempaa aistimaan ja tuntemaan
vuorovaikutuksen hyviä tunteita. Siinä vahvistetaan sellaista sisäistä tilaa,
jota Steven Porges on kutsunut sosiaalisen yhteyden tilaksi (social engament).
Kun hoidetaan sekä vanhempia ja lapsia sekä heidän suhdettaan sellaisena, kuin
se näkyy toiminnassa, voidaan päästä hyviin hoitotuloksiin paljon lyhyimmillä
hoitojaksoilla kun tavanomaisissa terapioissa.
Theraplay-terapiassa on yleensä kaksi terapeuttia, joista
toisen fokus on vanhemmissa, toisen lapsessa. Tämä helpottaa sellaisten
tilanteiden huomaamista, joissa jompikumpi tarvitsee apua voidakseen pysyä
aktiivisessa yhteydessä toiseen. Lisäksi se mahdollista terapeuttien
keskinäisen reflektion tunnin jälkeen. Tätä tukee terapiatilanteiden videointi,
josta on monta etua:
- voidaan seurata tapahtumaa jälkeenpäin yhdessä
vanhempien kanssa ja siten vahvistaa heidän reflektiokykyään
- voidaan palata myöhemmin katsomaan kehitystä ja
muutoksia ja mikä niitä aiheutti
- tekee mahdolliseksi myöhemmin palata
tilanteeseen, joka on mahdollisesti herättänyt hämmennystä, ja toki
tarvittaessa myös "todistusaineistona"
Koska menetelmässä ollaan hyvin lähellä ja tietoisesti myös
kosketetaan lasta, epäluuloja saattaisi herätä. Videoinnin ansiosta näihin
voidaan palata ja tarkistaa, mistä jossakin tilanteessa oli kysymys.
Jukka mainitsee kaksi kirjaa, jotka ovat olleet keskeisiä
hänen ammatillisessa kehitykselleen:
·
The Interpersonal World Of The
Infant: A View From Psychoanalysis And Developmental Psychology Daniel N.
Stern 1985
·
The Developing Mind: How Relationships and the
Brain Interact to Shape Who We Are
Daniel J. Siegel 1998
Kysyn Jukalta mihin haluat vaikuttaa tulevaisuudessa?
Kehitteillä
on Helsingin yliopistolla koulutusohjelma päivähoidon henkilökunnan kanssa,
jossa päämäärä on vahvistaa henkilökunnan taitoa luoda hyvinvointia yhteydessä
toisiin. Tässäkin työssä Jukka tukeutuu Theraplayn ydinajatuksiin ja niiden
taustalla olevaan neurobiologiseen teoriapohjaan, mm. Steven Porgesin
polyvagaaliseen teoriaan.
Tässä linkki, jolla voit tutustua Porgesin ajatuksiin Youtubessa
http://www.youtube.com/watch?v=8RKC3Ga6shs
