Devotion 2014

KIMMO HÄÄRÄ - utelias vaikuttaja

Kimmo on esimerkki siitä miten voi olla positiivisessa vuorovaikutuksessa huolimatta roolijaosta. Organisaattori - opiskelija, uniseminaariosallistujina, työnohjauskuvioissa, Saaristoseminaarissa ja syventävässä koulutuksessa. Pidän hänen valoisasta olemuksestaan. Hänessä on vakavasti suhtautuva terapeutti ja elämäniloinen trubaduuri ja kaikki siltä väliltä.

Kysyn Kimmolta mikä on johtanut hänet koulutuksiimme?

"Uskon, että harrastuksillani, joissa kehon hallinta ja kehon kautta ilmaiseminen korostuvat, on ollut merkitystä kiinnostukselleni psykofyysistä terapiaa kohtaan. Olen harrastanut pienestä pitäen urheilua, koripalloa harrastin aktiivisesti yli 30-vuotiaaksi. Myöhemmin kuvaan tuli harrastajateatteri ja laulaminen. Tanssi on myös lähellä sydäntäni. Kiinnostukseni itämaista filosofiaa, erityisesti zen-buddhalaisuutta kohtaan alkoi, kun opiskelin psykologiaa 80-luvulla. Hämmästelin jo silloin, kuinka vähän kehoon kiinnitettiin psykologian opetuksessa huomiota, vaikka työssä korostuvat vuorovaikutustaidot. Opiskeluaikanani kiinnostuin sensomotoristen taitojen opetukseen liittyvistä asioista ja erityisesti ilmiöstä, josta nykyisin käytetään käsitettä flow-kokemus. Gradutyössäni tutkin sensomotorisen taidon, koripallon vapaaheittotarkkuuden kehittymistä mielikuvaharjoittelun vaikutuksesta. Lähdekirjallisuuteen kuului niin Hackerin ”Työnpsykologia” kuin Herrigelin ”Zen ja jousella ampumisen taito”. Merkittävät taide-elämykset, mm. japanilaisten kodo-rummuttajien konsertti ovat myös innostaneet."

Miten tämä kaikki vaikuttaa terapiatyöhösi?

"Valmistuttuani 2000-luvulla kognitiiviseksi terapeutiksi ja perheterapeutiksi ja työskenneltyäni joitakin vuosia psykoterapeuttina, tunsin, että ikään kuin jokin palanen ammatillisesta paletistani puuttuisi tai ainakin kaipaisi aktivoimista. Siirryttyäni Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiöön töihin v. 2008, tulin kollegani Minna Martinin kautta tietoiseksi Psykofyysisen Psykoterapian Yhdistyksestä ja kiinnostuin menemään vuoden mittaiseen johdantokoulutukseen, josta olen jatkanut syventäviin opintoihin. Hyvät opettajat ja työnohjaajat ovat ylläpitäneet ja lisänneet varmuuttani valitsemani suunnan sopivuudesta minulle."

Mikä on tämänhetkinen omistautuminen - Devotion?

"Olen huomannut, että kehotyöskentelyn liittäminen osaksi terapiatyötä on auttanut itseäni olemaan enemmän tietoinen omista sisäisistä prosesseistani terapiatyön aikana ja olen huomannut potilaiden hyötyvän tästä työorientaatiosta. Tällä hetkellä työskentelen psykoterapeuttina sekä yksityisesti että YTHS:ssä, jossa hoitosuhteet ovat lyhytkestoisempia. Teen myös psykoterapiatyön työnohjausta. Lisäksi olen kiinnostunut yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta erityisesti kasvatuksen alueella. Mm. tietotekniikan kehittyminen asettaa uusia haasteita ihmisen suhteelle kehollisuuteensa. Kouluopetuksessa tulisi huomioida, että aisteja kehitetään monipuolisesti ja ihmisen suhdetta kehoonsa pidetään opetussuunnitelmassa tärkeänä asiana. Sosioemotionaalisten taitojen opetus turvallisessa vuorovaikutuksessa tulisi olla tärkeysjärjestyksessä kärjessä, kun ajatellaan, millaisia taitoja työelämässä tarvitaan. Yhdessä kollegani Laura Mannilan kanssa olen suunnitellut talkootyönä keskustelusarjaa ”keho ja yhteiskunta”, joka toteutetaan vv. 2014-2015."

Mitkä ovat visiosi tulevaisuudesta omalta kohdalta ja yhteiskunnan näkökulmasta??

"Tulevaisuuden visioni on jatkaa terapiatyötä, kouluttautua itse, oppia paremmin auttamaan potilaitani ja mahdollisesti toimia myös psykoterapian kouluttajana. Erilaisten taiteellisten ja ilmaisullisten menetelmien integroiminen osaksi terapiatyötä on jatkuvan kiinnostukseni kohde. Erityisen tärkeänä näen myös kehokeskeisen orientaation sisällyttämisen peruskouluopetukseen lisäämään koko ikäluokan hyvinvointia ja ennalta ehkäisemään mielenterveysongelmia. Kutsuttakoon sitä vaikka työnimellä ”kohti psykofyysistä koulua”.

Tässä koulun osallistumisesta tietoisuustaitoihin Kimmo näyttää ajavan samaa asiaa kun Daniel Siegel Mindsight kirjassaan.