Laura Mannila, elinvoimainen
uudistaja
.JPG)
Tapasin Lauran ensimmäisellä
Saaristoseminaarilla vuonna 1997. Ensi vaikutelma oli älykäs, utelias ja
kriittinen nuori nainen. Opin tuntemaan häntä paremmin kun hän osallistui
koulutuksiimme. Ihailin hänen nopeaälyiset kommentit. Hän on nyt käynyt myös
työnohjauskoulutuksen. Näen hänessä rohkean terapeutin, joka uskaltaa
heittäytyä tutkimaan itseään ja omaa työtään ihailtavalla tavalla. Näen hänessä
vahvaa uudistajaa.
Kun kysyn Lauralta mistä
innostus psykofyysisiin kysymyksiin heräsi hän vastaa:
"En tiedä missä asti on
psykofyysisen kiinnostukseni alkuperä. Muistan jo joskus lapsena ihmetelleeni,
miten tilanteet ja tunteet vaikuttavat kehoon. Muistan, miten ystävän kanssa
tulleen riidan jälkeen hengitys lakkasi kulkemasta. Teini-ikäisenä ihmettelin,
miten on mahdollista, että flunssa vetää olon aivan vetämättömäksi koulussa,
mutta kun kaverit soittavat ja pyytävät innostavaan illanviettoon, nenä lakkaa
yhtäkkiä vuotamasta ja olo paraneekin ihmeen tavalla".
"Parikymppiseksi asti hahmotin
itseäni "epäfyysisenä" ihmisenä. Nykyään ajattelen, että koko ajatus
on mahdoton - on mahdotonta olla elävä ihminen olematta (psyko)fyysinen.
Käsitykseni itsestäni epäfyysisenä juonsi kuitenkin ehkä juurensa esimerkiksi
masentaviin kokemuksiin koululiikunnasta. Teatteri muutti suhteeni
psykofyysisyyteen. Opiskelin Turun taideakatemiassa esittävää taidetta ja
siellä sain ensimmäiset kokemukseni kehotietoisuustyöskentelystä. Opintoihimme
kuului mm. alexander-tekniikkaa, kehomeditaatioita ja kontakti-improvisaatiota.
Nämä menetelmät avasivat minulle aivan uuden maailman. Taideakatemian aikana
sain myös ensimmäiset kosketukseni psykofyysiseen psykoterapiaan. Meillä oli
kaksi opettajaa, jotka olivat opiskelleet myös terapiamenetelmiä - toinen
hahmoterapiaa, toinen kehopsykoterapiaa. Heidän
kauttaan silmäni avautuivat tällaisten suuntausten olemassaololle.
Taideopintojeni aikana osallistuin myös viikon mittaiselle näyttelijäntyön
kurssille hahmoterapian menetelmin. Tuolla kurssilla pysähdyttiin kuuntelemaan,
mitä kehossa tapahtuu nyt-hetkessä. Kehopsykoterapian kesäryhmään osallistuin
ensimmäisen kerran kesällä 2002. Sen jälkeen olin varma, että tämä on asia,
jota haluan opiskella lisää".
Olen kiinnostunut mihin
Laura nyt omistautuu: mikä on sinun
Devotion tällä hetkellä?
"Omistautumiseni
kehopsykoterapialle on varsin kokonaisvaltaista. Minulla on onni saada tehdä
työtä, joka on intohimoni. Toimin kehopsykoterapiaan erikoistuneena
psykoterapeuttina, työnohjaajana ja kouluttajana sekä aktiivisesti Suomen
psykofyysisen psykoterapian yhdistyksen johtokunnassa ja toiminnassa. Pidän
työstäni todella paljon. Vaikka toki työ on ajoittain myös vaativaa ja
raskasta, olen kiitollinen voidessani tehdä työtä ihmisten kanssa ja elämän
tärkeiden kysymysten äärellä. Voin valehtelematta väittää, että jokainen
työpäiväni on mielenkiintoinen ja koskettava. Koska työskentelen yksin, pidän
erityisen tärkeänä jatkuvaa täydennyskouluttautumista, lukemista, omaa
työnohjausta ja kontakteja kollegoihin. Ne ovat elävyyteni ja työssä
jaksamiseni edellytys. Omasta kehollisesta työskentelystä huolehtiminen on myös
välttämätöntä. Viimeisen vuoden aikana olen löytänyt pehmeiden
kehotietoisuusmenetelmien rinnalle juoksun. Se on avannut ihan uudenlaisia
psykofyysisiä kokemuksia ja oivalluksia".
"Tämänhetkinen erityinen
kiinnostuksen kohteeni, josta myös pidän koulutuksia, on keholliset menetelmät
työssäjaksamisen tukemisessa. Opetan psykofysiologian (mm. autonomisen
hermoston toiminnan) perusteita ja yksinkertaisia menetelmiä, joilla omaan
stressi- ja vireystasoon on mahdollista vaikuttaa. Ajattelen, että näille
tiedoille ja taidoille on tällä hetkellä valtavan suuri yhteiskunnallinen
tarve. Tähän aiheeseen kytkeytyy myös erityisesti auttamisammatteihin liittyvä
kuormitustekijä: empatiaperäinen kuormitus/uupumus. Kehot reagoivat toisiinsa
automaattisesti. Vaikutamme toinen toisiimme jatkuvasti sanattomalla tasolla,
halusimme tai emme. Tietoisuus tähän liittyvistä ilmiöistä - kehollinen
samaistuminen, peilisolut, empatia - on aluetta, jota haluan tutkia ja opettaa".
Ihanaa kun sinussa on niin
paljon innostusta ja elävyyttä. Miten näet Devotion- omistautuminen kun katsot
tulevaisuuteen?
"Toivon voivani jatkaa työtä
kehopsykoterapian parissa vielä pitkään. Olen ollut aktiivisesti mukana ensin
Suomen luonneanalyyttisessa kehopsykoterapiayhdistyksessä ja nyt viime vuodet
Suomen psykofyysisen psykoterapian yhdistyksessä. On ollut ilo nähdä, miten
kehopsykoterapia on näinä vuosina herättänyt yhä laajempaa kiinnostusta. Suomen
psykofyysinen psykoterapiayhdistys on tehnyt ainutkertaista työtä
kouluttaessaan satoja terveydenhuollon ammattilaisia kehopsykoterapian
menetelmin".
Laura ohjaa tänä keväänä kollegan kanssa
keskustelutilaisuutta "Keho ja Yhteiskunta. Olisiko hänestä peräti
politiikkoainesta?
"Näyttää siltä, että ymmärrys kehon
ja mielen yhteydestä, tai paremminkin ykseydestä, on siirtymässä vähitellen
myös vallitsevan terveydenhuoltojärjestelmän keskuuteen. Lisääntyvä työelämän
paine ja stressiperäiset sairaudet kertovat omaa tarinaansa ihmisen
psykofyysisyydestä. Paljon on silti vielä sellaista, johon toivoisin voivani
yhdessä muiden psykofyysisyydelle omistautuneiden ihmisten kanssa vaikuttaa.
Kouluissa olisi hyvä opettaa jo lapsille ja nuorille perustietoa ihmisen
psykofysiologiasta ja esimerkiksi hengityksen merkityksestä. Kaikille
vuorovaikutus- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisille toivoisin lisää
ymmärrystä vuorovaikutuksen ja sanattoman viestinnän merkityksestä. Ihmisellä
on tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi. Valitettavan usein kuulee tarinoita,
joissa ihminen ei ole kokenut tulleensa nähdyksi, kuulluksi tai kohdatuksi
ihmisenä lääkärissä, hammaslääkärissä, sossussa, työkkärissä tai
psykoterapiassa. Varmasti on kyse sekä ymmärryksen ja vuorovaikutustaitojen
puutteesta että hyvin usein myös resurssien tiukkuudesta. Jos on tehtävä
enemmän töitä kuin työpäivään mahtuu ja jos asiakastapaamiset on lyhennettävä
minimiin, ei ole edellytyksiä tehdä työtä inhimillisellä tavalla, vaikka
haluaisi ja osaisi. Joskus tuntuukin, että niin moneen asiaan pitäisi vaikuttaa
myös poliittisella tasolla".
Sitten hän sanoo sen itse!!!
"Ehkä minun on jonakin päivänä
ryhdyttävä vielä myös poliitikoksi."
Paljon onnea ja energiaa jatkossakin.
