Helena Creutz - nainen naisille

Helena on naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, Espoosta

Tutustuin Helenaan Psykofyysisen psykoterapian peruskurssilla Turussa. Sitä ennen hän oli jo tutustunut yhdistyksemme toimintaan käymällä "Hengityskoulun".

"Työni on elämän isojen perusasioiden parissa. Psykologia sekä keho- ja mieliyhteys on aina kiinnostanut. Opinnot olivat aluksi  itseymmärrystä ja työkykyä vahvistavia. Hengitys itsesäätelyn ja vuorovaikutuksen tukena oli osa kognitiivisen terapian koulutusta. Tämä inspiroi opiskelemaan lisää psykofyysistä näkökulmaa, koska oma kosketus mielen peruskudokseen ja sen kantavaan voimaan siinä syveni".

On todella antoisaa tutustua eri ammattialojen edustajiin koulutuksissamme. Helenan kohdalla taitavaan ihmissuhdetuntijaan, eloisaan ja iloiseen persoonaan.

Kysyn Helenalta mikä on hänelle tärkeä ja mihin hän kokee omistautumisensa - Devotionin.

"Haluan vahvistaa kokonaisvaltaista otetta lääkärin työhön ja siihen rinnalle opiskella psykoterapiataitoja. Opinnot ovat tehneet työstä mielekkäämpää, antaneet työkaluja  ja auttaneet stressin käsittelyssä.

Lisään terapeuttista vastaanottoa  ja syvennän psykofyysistä työskentelyä. Toivon että integratiivinen ja dialoginen asennoituminen sekä lääkärien työssä että psykoterapiassa laajenee." 

Olen kiitollinen Helenan innostuksesta. Toivon että voisimme tarjota myös lääkärikunnalle ymmärrystä kehon ja sen viisauden kielestä.

KIMMO HÄÄRÄ - utelias vaikuttaja

Kimmo on esimerkki siitä miten voi olla positiivisessa vuorovaikutuksessa huolimatta roolijaosta. Organisaattori - opiskelija, uniseminaariosallistujina, työnohjauskuvioissa, Saaristoseminaarissa ja syventävässä koulutuksessa. Pidän hänen valoisasta olemuksestaan. Hänessä on vakavasti suhtautuva terapeutti ja elämäniloinen trubaduuri ja kaikki siltä väliltä.

Kysyn Kimmolta mikä on johtanut hänet koulutuksiimme?

"Uskon, että harrastuksillani, joissa kehon hallinta ja kehon kautta ilmaiseminen korostuvat, on ollut merkitystä kiinnostukselleni psykofyysistä terapiaa kohtaan. Olen harrastanut pienestä pitäen urheilua, koripalloa harrastin aktiivisesti yli 30-vuotiaaksi. Myöhemmin kuvaan tuli harrastajateatteri ja laulaminen. Tanssi on myös lähellä sydäntäni. Kiinnostukseni itämaista filosofiaa, erityisesti zen-buddhalaisuutta kohtaan alkoi, kun opiskelin psykologiaa 80-luvulla. Hämmästelin jo silloin, kuinka vähän kehoon kiinnitettiin psykologian opetuksessa huomiota, vaikka työssä korostuvat vuorovaikutustaidot. Opiskeluaikanani kiinnostuin sensomotoristen taitojen opetukseen liittyvistä asioista ja erityisesti ilmiöstä, josta nykyisin käytetään käsitettä flow-kokemus. Gradutyössäni tutkin sensomotorisen taidon, koripallon vapaaheittotarkkuuden kehittymistä mielikuvaharjoittelun vaikutuksesta. Lähdekirjallisuuteen kuului niin Hackerin ”Työnpsykologia” kuin Herrigelin ”Zen ja jousella ampumisen taito”. Merkittävät taide-elämykset, mm. japanilaisten kodo-rummuttajien konsertti ovat myös innostaneet."

Miten tämä kaikki vaikuttaa terapiatyöhösi?

"Valmistuttuani 2000-luvulla kognitiiviseksi terapeutiksi ja perheterapeutiksi ja työskenneltyäni joitakin vuosia psykoterapeuttina, tunsin, että ikään kuin jokin palanen ammatillisesta paletistani puuttuisi tai ainakin kaipaisi aktivoimista. Siirryttyäni Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiöön töihin v. 2008, tulin kollegani Minna Martinin kautta tietoiseksi Psykofyysisen Psykoterapian Yhdistyksestä ja kiinnostuin menemään vuoden mittaiseen johdantokoulutukseen, josta olen jatkanut syventäviin opintoihin. Hyvät opettajat ja työnohjaajat ovat ylläpitäneet ja lisänneet varmuuttani valitsemani suunnan sopivuudesta minulle."

Mikä on tämänhetkinen omistautuminen - Devotion?

"Olen huomannut, että kehotyöskentelyn liittäminen osaksi terapiatyötä on auttanut itseäni olemaan enemmän tietoinen omista sisäisistä prosesseistani terapiatyön aikana ja olen huomannut potilaiden hyötyvän tästä työorientaatiosta. Tällä hetkellä työskentelen psykoterapeuttina sekä yksityisesti että YTHS:ssä, jossa hoitosuhteet ovat lyhytkestoisempia. Teen myös psykoterapiatyön työnohjausta. Lisäksi olen kiinnostunut yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta erityisesti kasvatuksen alueella. Mm. tietotekniikan kehittyminen asettaa uusia haasteita ihmisen suhteelle kehollisuuteensa. Kouluopetuksessa tulisi huomioida, että aisteja kehitetään monipuolisesti ja ihmisen suhdetta kehoonsa pidetään opetussuunnitelmassa tärkeänä asiana. Sosioemotionaalisten taitojen opetus turvallisessa vuorovaikutuksessa tulisi olla tärkeysjärjestyksessä kärjessä, kun ajatellaan, millaisia taitoja työelämässä tarvitaan. Yhdessä kollegani Laura Mannilan kanssa olen suunnitellut talkootyönä keskustelusarjaa ”keho ja yhteiskunta”, joka toteutetaan vv. 2014-2015."

Mitkä ovat visiosi tulevaisuudesta omalta kohdalta ja yhteiskunnan näkökulmasta??

"Tulevaisuuden visioni on jatkaa terapiatyötä, kouluttautua itse, oppia paremmin auttamaan potilaitani ja mahdollisesti toimia myös psykoterapian kouluttajana. Erilaisten taiteellisten ja ilmaisullisten menetelmien integroiminen osaksi terapiatyötä on jatkuvan kiinnostukseni kohde. Erityisen tärkeänä näen myös kehokeskeisen orientaation sisällyttämisen peruskouluopetukseen lisäämään koko ikäluokan hyvinvointia ja ennalta ehkäisemään mielenterveysongelmia. Kutsuttakoon sitä vaikka työnimellä ”kohti psykofyysistä koulua”.

Tässä koulun osallistumisesta tietoisuustaitoihin Kimmo näyttää ajavan samaa asiaa kun Daniel Siegel Mindsight kirjassaan.

 Merja Tuomola - Turkulainen psykoterapeutti

Tutustuin Merjaan kauan sitten. Olemme kulkeneet  hieman eri teitä mutta psykofyysisyys on ollut kummallekin tärkeä.

"Aloitin psykologin urani ammatinvalintapsykologina ja kuntoutuspsykologina työhallinnossa. Ammatinharjoittajaksi ryhdyin vuonna 1997. Olen tehnyt monipuolisesti erilaisia psykologin töitä ihan viime vuosiin asti, mm. työnhakuvalmennusta, uraohjausta, ammatillista kuntoutusta.

Nyt haluan keskittyä terapeuttiseen tai ohjaukselliseen työskentelyyn lähinnä yksilöasiakkaiden kanssa. "

Miten tämä on tuonut sinut psykofyysisen psykoterapian piiriin tai kohtaamaan psykofyysisen ajattelun?

"Olen aina halunnut liikkua ja olen kokenut liikkumisessa kehon ja mielen yhteyttä jo nuorena. Kuntoutusasiakkaiden kanssa työskennellessäni minua häiritsi lääketieteen dualistinen ajattelu. Ryhdyin hakemaan työskentelytapoja, joissa yhdistyy keho ja mieli. Löysin 2000-luvun alussa hypnoosin ja hypnoterapian ja sitten hengityskoulun. Ajatteluni ja työskentelyni muuttui. Kouluttauduin myös TimeLessBody-ohjaajaksi ja nyt myös asahiohjaajaksi. Mietinkin, miten voisin hyödyntää TLB:tä ja asahia enemmän asiakastyössä."

Mikä on sinun DEVOTION - omistautuminen työsi suhteen?

"Omistautumiseeni liittyy kiinnostus ja halu ymmärtää ihmisiä. Haluan auttaa asiakkaita voimaan paremmin ja saamaan omaa elämäänsä enemmän omaan hallintaan. Tässä elämänvaiheessa oma elämän- ja työkokemus antaa paljon perspektiiviä mutta myös nöyryyttä. Toisinaan haluaisi auttaa enemmän, mutta joutuu huomaamaan vaikuttamismahdollisuuksien rajallisuuden."

Miten näet tulevaisuutesi -tulevaisuuden - mihin haluat omistautua?

"Työni on innostavaa ja haasteellista, valmiiksi ei tule. Haluan edelleen kehittää itseäni siinä. Läsnä oleminen, kuuntelu ovat oleellisimpia taitoja, joita on tärkeä aina harjoitella, myös läsnäolo omassa elämässä."

Näen itseni terapeutin uran jälkeen ohjaamassa TimeLessBodya ja asahia 100-vuotiaaksi asti, jos elän niin kauan."

Olen itse jossakin vaiheessa tutustunut TimelessBody-harjoitusohjelmaan. Suomeen se on tullut kehittäjänsä tanssija, koreografi Nurit Kraussin  kanssa 2000-luvun alkupuolella. Sillä on omat vakiintuneet harrastajansa.

TimeLessBody-harjoitusmenetelmässä yhdistyy lihasharjoittelu sekä venyttely mielenkiintoisella tavalla.  Koko keho päästä varpaisiin käydään läpi. TLB aktivoi hermostoa ja verenkiertoa, kohentaa tasapainoa ja ryhtiä. Harjoittelussa on mukana rentous, hengitys ja ääni. Virtaavat, kevyet mutta tehokkaat liikkeet tehdään lattialla kiireettömästi. Tietoisuus on mukana liikkeessä. Samalla harjoitellaan siis läsnäolon taitoa.  

Pidän sitä tehokkaana terveyden ylläpitäjänä ja oman kehollisen tietoisuuden syventävänä menetelmänä.

Joni Viljanen - avarakatseinen tuleva psykiatri

 Yhdistyksellä alkoi uusi Psykofyysisen psykoterapian peruskurssi Turussa syksyllä 2013. Olin leikkaamassa kehonkokoisia papereita tulevaa kurssitehtävää varten. Joni tuli luontevasti auttamaan minua ja juttu lähti luistamaan. Koin että hän voisi olla todella mukava työkaveri. Joni Viljanen on psykiatriaan erikoistuva lääkäri ja opiskelee kurssimme lisäksi ryhmäterapiaa.

Hän kertoo toimivansa lääkärinä mielenterveystoimistossa ja tekevänsä sivutoimisesti terapiatyötä.

Mitä ajattelet siitä mikä sinua on tuonut tähän koulutukseen?

"Työskentely pelkästään tulkinnan ja analyyttisen pohdinnan kautta ei kaikkien asiakkaiden kautta ole tuottanut tulosta, mutta havaitsin, että keholliset menetelmät toimivat paljon paremmin heidän kanssaan. Halusin tästä lisätietoa ja siksi hakeuduin psykofyysiseen koulutukseen."

Mitä itse arvostat? " Pidän erityisen paljon siitä, että voin rauhassa tehdä työtäni. Nykyisin saatan asiakkaiden välillä tehdä jotain kehollisesti rentouttavaa. Aina se ei ole mahdollista, koska työpaineet ovat kovat, mutta yritystä on. Isoin työkaluni on kaksi korvaa ja yksi suu, mutta on mukavaa joskus poiketa kaavasta ja tehdä asiakkaan kanssa muutakin. Tyydytys on suuri, kun asiakas saa itse "ahaa" - elämyksen itsestään."

Miten näet oman innostuksen "Devotion" ja oman tulevaisuuden tällä saralla? "Haluan opetella lisää psykofyysisiä menetelmiä. Tällä hetkellä psykofyysisen psykoterapian perusteet kurssi lähinnä sai aikaiseksi janoa oppia lisää erilaisia menetelmiä ja keinoja auttaa asiakkaita, mutta ehkä myös halun oppia itsestään lisää."

Olen iloinen Jonin kiinnostuksesta. Toivoisin itse että lääkärikunta tutustuisi tarkemmin siihen, miten syvällä ruumiissa olettamuksemme ympäristöstä istuu ja miten olemme "kiinni" tavoissamme varsinkin stressin vaikutuksen alaisena. Silloin, stressattuna, toimintatapaamme ja fyysiset reaktiot ovat samankaltaiset kun varhaisen elämän stressikokemus ahdistavassa vuorovaikutustilanteessa. Psykofyysinen ulottuvuus auttaa sekä syvempään ymmärrykseen että mahdollisuuksiin löytää keinoja vaikuttaa suoraan ruumiin kautta muutostyöhön.

PÄIVÄ SYDÄMESSÄ - DAGAR MAN MINNS

On päiviä, jotka jäävät mieleen ja sydämeen. 7.3. 2014 oli sellainen päivä, kun Suomen psykofyysisen psykoterapian yhdistyksen 10. vuosikokous vietettiin Turussa Enkeliravintolassa. Yhdistyksen elämä on ollut mielessä päivittäin kymmenen vuoden aikana innostamassa ja työpanoksena. Kun nyt siirryin pois puheenjohtajuudesta tunteet ovat:

•       ylpeys saavutuksista
•       ilo yhteistyöstä
•       kiitollisuus mahtavasta lämminhenkisestä ilmapiiristä
•       palkkio omasta uskosta asian oikeutuksesta
•       rakkaus ja tyytyväisyys elämää kohtaan

Tähän vaikutti Minna Martinin kaunis ja sydämellinen puhe minulle, edustaen yhdistystä ja hallituksen jäseniä läpi vuosien. Sain kauneimman matkalaukun mitä olen nähnyt sisältäen lahjoja jokaiselta erikseen. Ihania muistoja. Matkalaukku tulee edustamaan minulle "matkanteon"  iloa.

Haluan kiittää teitä kaikkia yhteisöllisyydestä, jota yhdessä  olemme rakentaneet ja rakennamme edelleen.

En speciell dag lades till dagar man minns. Det 10 årsmötet för Föreningen för psykofysisk psykoterapi i Finland, blev avslutningen på min ordförandeperiod. Det har varit en tid som givit mig så mycken rikedom:

•       stoltheten över allt vi åstadkommit
•       glädje över det fina samarbetet vi byggt upp
•       tacksamheten över den fina atmosfären
•       lön för mödan att ha satsat på något väsentligt
•       tillfredsställelse och kärlek till livet

Rörd över Minna Martins tal om de tio åren, får jag världens vackraste blåa resväska full med personliga gåvor som värmer hjärtat och kroppen. Väskan med "min färg" kommer att representera både det som varit och det som är.

Tack till er alla, som varit med om att bygga upp gemenskapen och som fortsätter att bygga...

Clara

Maila Seppä  - Aina voi kuitenkin hengittää

Ensimmäinen kosketus Mailaan oli kun 80-luvulla osallistuin Mailan ohjaamaan  Body image- kursseille Integrumissa. Olin etuoikeutettu saada tutustua itseeni kaksivuotisessa ryhmäkokemuksessa. Se oli minulle uteliaisuuden alku.

Kysyn Mailalta miten hän löysi oman tiensä.

"Lähdin uteliaana ihmettelemään tuntemattomalle TIELLE, jota edelleen kuljen …..

Olin ollut intohimoisesti ruumiillisen kulttuurin lumoissa, tanssin- ja voimistelunopetuksen ulkoisessa maailmassa, mm. 10 v oppikouluissa vt. voimistelun opettajana.  Muutettuani Turkuun  v.1954 tapasin lapsuudenystäväni ja oppilaani psykiatri Riika-Liisa Pirkkasen, joka houkutteli minut Psykiatrian klinikalle liikuntaterapeutiksi. Sairaalassa oli silloin työssä useita luovia, innostuneita lääkäreitä ja heidän tapansa ihmetellä monipuolisesti ihmisen tarinaa, hänen suhteitaan, perheitä, sukuja sekä kulttuurin merkitystä ihmiselle.  Elävä kieli levisi työyhteisöön. Minulle aukeni sisäinen maailma, josta alkoi löytyä uusia sanoja ja ymmärrystä sille, mitä olin ihmetellyt työssäni liikunnanopettajana, vuorovaikutuksen voimasta ja tyttöjen suhteesta ruumiiseensa.  70-luvulla nousi Suomessa voimakkaana aaltona erilaisten luovien terapioiden käyttö terapiassa ja monenlaisia kursseja oli paljon tarjolla. Kävin vuosia  Riitta Vainion tanssiterapiakeskuksessa erilaisissa tanssiterapian kursseilla mm. Saksalaisten veljesten Bernd ja Jens Walber-Baltzin liikuntaterapiakoulutuksessa 32 viikonloppua.

Lähdettyäni sairaalatyöstä perustimme 2 psykiatrin ja 3 psykologin kanssa poliklinikka Integrumin. Opiskelin edelleen luovia terapioita ja ryhmäterapiaa, sekä pidin Body image kursseja (v.83-89). Integrumissa syntyi  mahdollisuus yhteistyöhön TYKS:n psykiatrian poliklinikan kanssa. Psykologi Päivi Lehtisen aloitteesta alkoi hengityskoulu ja sen kehitys.  Yli 700 potilasta on käynyt  psykofyysisen lyhytterapia ryhmän, jota nimitimme Hengityskouluksi. 

Rakensimme kotini yhteyteen  viihtyisän työtilan,  jossa jatkoin työtäni.  Hoitoalan ammattilaisten  pyynnöstä aloitin hengityskoulu ohjaajien koulutuksen, jota edelleenkin jatkan yhdessä psykologi  Minna Martinin kanssa."

Mikä on sinun DEVOTION - omistautuminen työsi suhteen?

 "Rakkaus ja intohimo tiedostamattoman osuuteen ihmisen elävyydessä, sairauksissa ja paranemisessa."

Miten näet tulevaisuutesi -tulevaisuuden - mihin haluat omistautua?

"Siirryn hiljalleen, elämän annille kylläisenä ja tyytyväisenä, eläkkeelle. Näen hengitysterapian tulevaisuuden hyvin valoisana. Kirjamme ”Hengitys itsesäätelyn ja vuorovaikutuksen tukena”  ja siihen liittyvänä ”Hengitysterapeutin työkirja”  on  otettu kiitollisuudella vastaan. Minna Martin on tuonut menetelmäämme paljon psykologista ulottuvuutta ja pitää huolen taitavana kirjoittajana kirjan uudistumisesta ja psykofyysisen hengitysterapiamenetelmän kehittämisestä ja levittämisestä maailmalle."

Mailan kertomuksesta syntyy itselleni hyvin kiitollinen liikuttunut tunne. Hänen hengitysryhmässä, yksi niistä ensimmäisistä, sain itselleni voimaa tuoda psykofyysisyys esille,  ja yhdessä 2004 kaksikymmentäneljä samanhenkistä henkilöä allekirjoitti yhdistyksen perustamiskokouksen pöytäkirjan.  Nyt kymmenen vuotta myöhemmin yhdistys on kasvanut yli kymmenkertaiseksi. Ja polku jatkuu nuorentunein voimin.....

AUNE KARHUMÄKI- MONIPUOLINEN TAITAJA

Aunella on monipuolinen ammatillinen osaaminen. Hän on psykoterapeutin lisäksi, sexuaaliterapeutti, Coach, kouuttaja, sairaanhoitaja, sociologi......



2009 Aune osallistui psykofyysisen psykoterapian peruskoulutukseen. Muistan että hän jo silloin päätti että osallistuu syventäviin opintoihin. Nyt hän on siinä mukana ja tunnen siitä syvää iloa. Kysyn Aunelta mistä kiinnostuksesi psykofyysisyyteen alkoi?

"Kiinnostukseni psykofyysiseen työskentelyyn perustuu työkokemukseeni sosiaali- ja terveysalalta vuodesta -95 alkaen. Ensimmäisiä ammatillisia heräämisiä psykofyysiseen ajatteluuni tuotti espanjalainen psykologi-psykoterapeutti Xavier Serranon luento vuonna 2000. Opiskelin tuolloin seksologiaa ja Serranon luennon kuultuani kiinnostuin keho-orientuneista terapioista. Koin että kehollisuuden mukaan ottaminen on jotain, jonka aina olin intuitiivisesti ja kokemustietona tuntenut todeksi. Etsin erilaista psykofyysisen työskentelyn muotoja mm. yhteisötanssista, kontakt-iimprovisaatiosta ja itkulauluista. Vuonna 2009 päädyin opiskelemaan psykofyysisen psykoterapian peruskurssille ja tällä tiellä ollaan."

Mikä on sinun  tämänhetkinen omistautuminen = DEVOTION asialle?

"Tällä hetkellä työskentelen pääasiallisesti psykofyysisen psykoterapian viitekehyksellä. Kehollisuutta ei voi ohittaa. En halua ohittaa sitä asiakastyössäni! Koen tärkeäksi työskennellä tavoilla, jotka koen hyviksi ja toimiviksi. Olen omistautunut paitsi käytännön asiakastyölle, niin ihmisenä ja ihmisyhteisön jäsenenä olemisen tutkimiselle. Minulle nämä kaksi tahoa ovat saman asian eri näkökulmia. Sosiologian oppilaan kuuluvien väitösopintojen aiheena on (yhteen)kuulumisen kokemuksen (belonging) tutkiminen."

Miten haluat omalla kohdallasi ja laajemmin nähdä tulevaisuutta ja mikä on tuleva panoksesi sinun DEVOTIONin  nähden?

"Haluan tutkia, kehittää ja toteuttaa psykofyysistä työskentelyä. Toivoisin voivani olla innostunutta yhteisöä, joka tukisi toinen toisiaan psykofyysisessä työskentelyssä. Tulen jatkamaan sekä tutkimus- että käytännön asiakastyötä psykofyysistä ajattelua syventäen".

Näen Aunea luonnonläheisenä luontoa rakastavana ihmisenä. Luonnosta löytää yksinkertaisuuden, läheisyyden kehoon.

Laura Mannila, elinvoimainen uudistaja

Tapasin Lauran ensimmäisellä Saaristoseminaarilla vuonna 1997. Ensi vaikutelma oli älykäs, utelias ja kriittinen nuori nainen. Opin tuntemaan häntä paremmin kun hän osallistui koulutuksiimme. Ihailin hänen nopeaälyiset kommentit. Hän on nyt käynyt myös työnohjauskoulutuksen. Näen hänessä rohkean terapeutin, joka uskaltaa heittäytyä tutkimaan itseään ja omaa työtään ihailtavalla tavalla. Näen hänessä vahvaa uudistajaa.

Kun kysyn Lauralta mistä innostus psykofyysisiin kysymyksiin heräsi hän vastaa:

"En tiedä missä asti on psykofyysisen kiinnostukseni alkuperä. Muistan jo joskus lapsena ihmetelleeni, miten tilanteet ja tunteet vaikuttavat kehoon. Muistan, miten ystävän kanssa tulleen riidan jälkeen hengitys lakkasi kulkemasta. Teini-ikäisenä ihmettelin, miten on mahdollista, että flunssa vetää olon aivan vetämättömäksi koulussa, mutta kun kaverit soittavat ja pyytävät innostavaan illanviettoon, nenä lakkaa yhtäkkiä vuotamasta ja olo paraneekin ihmeen tavalla".

"Parikymppiseksi asti hahmotin itseäni "epäfyysisenä" ihmisenä. Nykyään ajattelen, että koko ajatus on mahdoton - on mahdotonta olla elävä ihminen olematta (psyko)fyysinen. Käsitykseni itsestäni epäfyysisenä juonsi kuitenkin ehkä juurensa esimerkiksi masentaviin kokemuksiin koululiikunnasta. Teatteri muutti suhteeni psykofyysisyyteen. Opiskelin Turun taideakatemiassa esittävää taidetta ja siellä sain ensimmäiset kokemukseni kehotietoisuustyöskentelystä. Opintoihimme kuului mm. alexander-tekniikkaa, kehomeditaatioita ja kontakti-improvisaatiota. Nämä menetelmät avasivat minulle aivan uuden maailman. Taideakatemian aikana sain myös ensimmäiset kosketukseni psykofyysiseen psykoterapiaan. Meillä oli kaksi opettajaa, jotka olivat opiskelleet myös terapiamenetelmiä - toinen hahmoterapiaa, toinen kehopsykoterapiaa. Heidän  kauttaan silmäni avautuivat tällaisten suuntausten olemassaololle. Taideopintojeni aikana osallistuin myös viikon mittaiselle näyttelijäntyön kurssille hahmoterapian menetelmin. Tuolla kurssilla pysähdyttiin kuuntelemaan, mitä kehossa tapahtuu nyt-hetkessä. Kehopsykoterapian kesäryhmään osallistuin ensimmäisen kerran kesällä 2002. Sen jälkeen olin varma, että tämä on asia, jota haluan opiskella lisää".

Olen kiinnostunut mihin Laura nyt omistautuu: mikä on  sinun Devotion tällä hetkellä?

"Omistautumiseni kehopsykoterapialle on varsin kokonaisvaltaista. Minulla on onni saada tehdä työtä, joka on intohimoni. Toimin kehopsykoterapiaan erikoistuneena psykoterapeuttina, työnohjaajana ja kouluttajana sekä aktiivisesti Suomen psykofyysisen psykoterapian yhdistyksen johtokunnassa ja toiminnassa. Pidän työstäni todella paljon. Vaikka toki työ on ajoittain myös vaativaa ja raskasta, olen kiitollinen voidessani tehdä työtä ihmisten kanssa ja elämän tärkeiden kysymysten äärellä. Voin valehtelematta väittää, että jokainen työpäiväni on mielenkiintoinen ja koskettava. Koska työskentelen yksin, pidän erityisen tärkeänä jatkuvaa täydennyskouluttautumista, lukemista, omaa työnohjausta ja kontakteja kollegoihin. Ne ovat elävyyteni ja työssä jaksamiseni edellytys. Omasta kehollisesta työskentelystä huolehtiminen on myös välttämätöntä. Viimeisen vuoden aikana olen löytänyt pehmeiden kehotietoisuusmenetelmien rinnalle juoksun. Se on avannut ihan uudenlaisia psykofyysisiä kokemuksia ja oivalluksia".

"Tämänhetkinen erityinen kiinnostuksen kohteeni, josta myös pidän koulutuksia, on keholliset menetelmät työssäjaksamisen tukemisessa. Opetan psykofysiologian (mm. autonomisen hermoston toiminnan) perusteita ja yksinkertaisia menetelmiä, joilla omaan stressi- ja vireystasoon on mahdollista vaikuttaa. Ajattelen, että näille tiedoille ja taidoille on tällä hetkellä valtavan suuri yhteiskunnallinen tarve. Tähän aiheeseen kytkeytyy myös erityisesti auttamisammatteihin liittyvä kuormitustekijä: empatiaperäinen kuormitus/uupumus. Kehot reagoivat toisiinsa automaattisesti. Vaikutamme toinen toisiimme jatkuvasti sanattomalla tasolla, halusimme tai emme. Tietoisuus tähän liittyvistä ilmiöistä - kehollinen samaistuminen, peilisolut, empatia - on aluetta, jota haluan tutkia ja opettaa".

Ihanaa kun sinussa on niin paljon innostusta ja elävyyttä. Miten näet Devotion- omistautuminen kun katsot tulevaisuuteen?  

"Toivon voivani jatkaa työtä kehopsykoterapian parissa vielä pitkään. Olen ollut aktiivisesti mukana ensin Suomen luonneanalyyttisessa kehopsykoterapiayhdistyksessä ja nyt viime vuodet Suomen psykofyysisen psykoterapian yhdistyksessä. On ollut ilo nähdä, miten kehopsykoterapia on näinä vuosina herättänyt yhä laajempaa kiinnostusta. Suomen psykofyysinen psykoterapiayhdistys on tehnyt ainutkertaista työtä kouluttaessaan satoja terveydenhuollon ammattilaisia kehopsykoterapian menetelmin".

Laura ohjaa tänä keväänä kollegan kanssa keskustelutilaisuutta "Keho ja Yhteiskunta. Olisiko hänestä peräti politiikkoainesta?

"Näyttää siltä, että ymmärrys kehon ja mielen yhteydestä, tai paremminkin ykseydestä, on siirtymässä vähitellen myös vallitsevan terveydenhuoltojärjestelmän keskuuteen. Lisääntyvä työelämän paine ja stressiperäiset sairaudet kertovat omaa tarinaansa ihmisen psykofyysisyydestä. Paljon on silti vielä sellaista, johon toivoisin voivani yhdessä muiden psykofyysisyydelle omistautuneiden ihmisten kanssa vaikuttaa. Kouluissa olisi hyvä opettaa jo lapsille ja nuorille perustietoa ihmisen psykofysiologiasta ja esimerkiksi hengityksen merkityksestä. Kaikille vuorovaikutus- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisille toivoisin lisää ymmärrystä vuorovaikutuksen ja sanattoman viestinnän merkityksestä. Ihmisellä on tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi. Valitettavan usein kuulee tarinoita, joissa ihminen ei ole kokenut tulleensa nähdyksi, kuulluksi tai kohdatuksi ihmisenä lääkärissä, hammaslääkärissä, sossussa, työkkärissä tai psykoterapiassa. Varmasti on kyse sekä ymmärryksen ja vuorovaikutustaitojen puutteesta että hyvin usein myös resurssien tiukkuudesta. Jos on tehtävä enemmän töitä kuin työpäivään mahtuu ja jos asiakastapaamiset on lyhennettävä minimiin, ei ole edellytyksiä tehdä työtä inhimillisellä tavalla, vaikka haluaisi ja osaisi. Joskus tuntuukin, että niin moneen asiaan pitäisi vaikuttaa myös poliittisella tasolla".

Sitten hän sanoo sen itse!!!

"Ehkä minun on jonakin päivänä ryhdyttävä vielä myös poliitikoksi."

Paljon onnea ja energiaa jatkossakin.

Jukka Mäkelä ,"edelläkävijä", on keskeinen henkilö yhdistyksemme juhlavuoden valmisteluissa. Hänen ystävyytensä Daniel Siegeliin on mahdollistanut Danielin tuloa Suomeen tämän vuoden syyskuussa  luennoimaan aiheesta THE INTERPERSONAL NEUROBIOLOGY of WE.

Yhteinen kokemuksemme Lontoossa viime keväänä kongressissa " The Breath of Life", vakuutti Danielin kyvystä luennoida ja suodattaa oleellinen yhteiskeskustelusta ja  lisää odotusta hänen suomenvierailuun syyskuussa.

Kysyn Jukalta hänen omasta omistautumisestaan (DEVOTION) omaan työhönsä ja sen kehittämiseen.

Jukka työskenteli 1995 Hyksin lastenklinikalla antaen konsultoivaa apua vakavasti psyykkisten sairaiden lasten hoidossa. Monella pienestä asti sairastaneella lapsella oli vaikeuksia asettua intensiivisiin vuorovaikutussuhteisiin jopa vanhempiensa kanssa, jotka puolestaan ovat välttämättömiä, että elämä tuntui syvästi onnelliselta. Heillä oli vaikeuksia iloita asioista erityisesti yhteydessä toisiin ihmisiin. Lasten psykoterapiatekniikat eivät näyttäneet johtavan toivottuun tulokseen siten, että ne olisivat parantaneet lapsen ja vanhempien keskinäistä suhdetta. Myöskään resurssit pitkiin terapioihin eivät riittäneet alkuunkaan.

Tärkeä henkilö matkalla uuteen ajatteluun oli Katja Rantala. Hän toi toivoa käytännön läheisellä lähestymisellään uni- ja syömishäiriöisten lasten hoidossa. Esille nousi uusi tapa ajatella. Sen sijaan että keskittyy ymmärtämään pahaa ja poistamaan sitä lähdettiinkin rakentamaan uusia kokemuksia:

1. Rakennettiin luottavaisen kiintymyksen kokemuksia.

2. Korostettiin aikuisten tehtävä kertoa lapselle että hän erityinen.

Jukka kertoo että tiivis koulutusmatka Chicagoon v. 1995, jossa hän opiskeli theraplay-mentelmää ja aktiivisen vuorovaikutuksen teoriaa oli hänelle intensiivisin ja muuttavin kokemukset sitten omien lasten syntymän.

Theraplay hoitosuuntaus syntyi 1960-luvulla Chicagossa. Alla yhteys organisaation syntyyn.

http://www.theraplay.org/index.php/theraplay/what-is-theraplay/history-of-theraplay

Jukka  toi Theraplayn  lastenklinikan työvälineeksi ja yhteistyössä HYKS:n kanssa käynnisti suomalaiset koulutukset. Suomen Theraplay-yhdistys perustettiin v. 1999.

http://www.theraplay.fi/index.php?k=4197

Hoitosuhteessa toteutetaan isompienkin lasten kanssa sellaisia myönteisen vuorovaikutuksen leikkihetkiä, jonkalaisia hyvät vanhemmat toteuttavat vaistomaisesti pienten lasten kanssa. Lapselle ja vanhemmille aletaan siis rakentaa pohjaa kokea hyvää keskinäisessä vuorovaikutuksessa vahvasti tuettujen yhteyskokemusten kautta.

Suhteen hoitamisessa tavoite on tukea sekä  lasta että vanhempaa aistimaan ja tuntemaan vuorovaikutuksen hyviä tunteita. Siinä vahvistetaan sellaista sisäistä tilaa, jota Steven Porges on kutsunut sosiaalisen yhteyden tilaksi (social engament). Kun hoidetaan sekä vanhempia ja lapsia sekä heidän suhdettaan sellaisena, kuin se näkyy toiminnassa, voidaan päästä hyviin hoitotuloksiin paljon lyhyimmillä hoitojaksoilla kun tavanomaisissa terapioissa. 

Theraplay-terapiassa on yleensä kaksi terapeuttia, joista toisen fokus on vanhemmissa, toisen lapsessa. Tämä helpottaa sellaisten tilanteiden huomaamista, joissa jompikumpi tarvitsee apua voidakseen pysyä aktiivisessa yhteydessä toiseen. Lisäksi se mahdollista terapeuttien keskinäisen reflektion tunnin jälkeen. Tätä tukee terapiatilanteiden videointi, josta on monta etua:

                   -  voidaan seurata tapahtumaa jälkeenpäin yhdessä vanhempien kanssa ja siten vahvistaa heidän reflektiokykyään

                    -  voidaan palata myöhemmin katsomaan kehitystä ja muutoksia ja mikä niitä aiheutti

                    -  tekee mahdolliseksi myöhemmin palata tilanteeseen, joka on mahdollisesti herättänyt hämmennystä, ja toki tarvittaessa myös "todistusaineistona"

Koska menetelmässä ollaan hyvin lähellä ja tietoisesti myös kosketetaan lasta, epäluuloja saattaisi herätä. Videoinnin ansiosta näihin voidaan palata ja tarkistaa, mistä jossakin tilanteessa oli kysymys.

Jukka mainitsee kaksi kirjaa, jotka ovat olleet keskeisiä hänen ammatillisessa kehitykselleen:

·         The Interpersonal World Of The Infant: A View From Psychoanalysis And Developmental Psychology  Daniel N. Stern 1985

·         The Developing Mind: How Relationships and the Brain Interact to Shape Who We Are

 Daniel J. Siegel 1998

Kysyn Jukalta mihin haluat vaikuttaa tulevaisuudessa?

Kehitteillä on Helsingin yliopistolla koulutusohjelma päivähoidon henkilökunnan kanssa, jossa päämäärä on vahvistaa henkilökunnan taitoa luoda hyvinvointia yhteydessä toisiin. Tässäkin työssä Jukka tukeutuu Theraplayn ydinajatuksiin ja niiden taustalla olevaan neurobiologiseen teoriapohjaan, mm. Steven Porgesin polyvagaaliseen teoriaan.

 

Tässä linkki, jolla voit tutustua Porgesin ajatuksiin Youtubessa  

http://www.youtube.com/watch?v=8RKC3Ga6shs

Uusi tutkimus voisi luoda aivan uudet edellytykset opetukseen ja kasvatukseen. Olisi toivottavaa että poliitikot ymmärtäisivät tukea näitä aivotutkimuksen saavutuksia. Parempi , turvallisempi ja onnellisempi yhteiskunta on mahdollista rakentaa kun energiaa ja tahtoa suunnattaisiin oikeisiin asioihin. Tätä arvokasta työtä Jukka tekee ja tämä on hänen ”Devotion” - omistautuminen lasten ja nuorten parempaan elämään.