Devotion 2014

KULTUURI och KULTUR / skrolla neråt för svenska

KULTUURI- miten se voi pidentää elämää?

”Mä lehden luin” – että kulttuuria harrastavat elävät pitempään kun terveysintoilijat. Miten tieteellinen tutkimus olikaan, en osaa arvioida. Herää ajatus siitä, mikä taika tässä piilee?

Millä tavalla voisin määrittää kulttuurin? Maa, jota viljellään, antelias luonto – jotain viljeltävää, jotain joka antaa satoa. Viljeleminen on haaste. Miten elää ympäristön kanssa vuorovaikutuksessa? Haaste edellyttää uteliaisuutta, integraatiokykyä ja kykyä nähdä kokonaisuuksia. Nämä ominaisuudet antavat toivoa paremmasta sadosta. Keräämme tietoa ja merkkejä jäädäksemme eloon ja elääksemme mukavasti. Minussa asuu tutkiva kissa. Sanotaan että kissalla on yhdeksän elämää. Mukavaa tietää. Niitä ei kuitenkaan kannata kuluttaa turhaan. Maalaiskissan varmuus, kyky elää saalistaan, antaa sille turvallisuuden tunteen nauttia takan lämmöstä. Luottamus omiin kykyihin rauhoittaa. On aika saalistaa, aika levätä laakereilla, nauttia elämän rytmityksestä.

Kissan kulttuuri on tähystäjän. Tähystäjä kerää tietoa ympäristöstään ja siitä mikä liikkuu ajassa. Mitä tapahtuu läheisyydessäni, mitä kauempana. Mitä on tapahtunut lähihistoriassa, mitä vanhempieni ajanjaksolla? Jos kulttuuriin lasketaan elokuvat, teatteriesitykset, kirjat, tapahtumat ja eri medioissa kerrotut uutiset, niin tähystäjä saa näistä vaikutelmia mieleensä. Oman mielen palapeliin lisätään oivallus omana palapelin palana. Yhtä tärkeätä on saada ilmaista, joko liikettä, sanaa, kuvaa tai musiikkia käyttäen. Siihen tarvitsemme yleisön, yhden tai useamman todistajan muodossa. Aloitamme elämämme käyttämällä aistejamme kokemuksia imemään tietoa. Hyvin nopeasti syntyy tarve kohdata, haemme kohteen sille mitä haluamme ilmaista. Ilmaisumme on sisäänrakennettu ruumiilliseen ilmaisuun, joka kertoo sisäisestä tilastamme. Miten kukin luo tapansa ilmaista on geeneissä, mutta muovautuu siitä miten meidät kohdataan. Viljelemme sitä mikä onnistuu vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Ympäristö ei ole itse valittu. Jos viljelmä epäonnistuu haemme uusia strategioita, ehkä suojataksemme vastoinkäymisiä vastaan. Meillä on tarve oppia uutta ympäristöstämme koko ajan. Siksikö kulttuuri on henkiin jäämiselle niin tärkeä. Mindfulnesstaitoja hyväksi käyttäen voimme olla avoinna, hyväksyen saatu vaikutelma sellaisena kun me sen tavoitamme, ilman kritiikkiä. Tämä ei tarkoita ettemme voi suhtautua kriittisesti havaintoihin ymmärtäen mitä ne merkitsevät ympäristölle. Tärkeä on olla avoimella mielellä ympäristön tarjoamalle tiedolle eri muodoissa. Se on kun peiliin katsomista, reflektoivan pinnan havainnoimista, tunnistamista ja tuntemattoman ihmettelyä. Voimme oppia näkemään toisten elinehdot ja elämänratkaisut. Uteliaana ja pohtivana pysyminen on elävänä olemista. Kulttuuri ja sen viljeleminen tuo satoa ymmärryksen ja osallistumisen muodossa, elämisen muodossa.

KULTUR förlänger livet?!

Det påståendet gick att läsa i tidningen. I hur hög grad detta baserar sig på vetenskaplig forskning tog jag inte reda på. Men det väcker tanken på vad det är som kunde värderas högre än fokuset på konditionen och hälsosam kost, som jämförelsen gick ut på.

Hur definierar jag kultur, att ta del av kulturen? Jorden, den brukbara, naturen den givmilda, något att odla, något som ger avkastning. Att odla är en utmaning. Hur leva i växelverkan med omgivningens villkor? Utmaningen kräver nyfikenhet, förmåga att integrera, att förstå helheter. Det ger hopp om en bättre skörd. Vi samlar på kunskap och järtecken för överlevnad och bekvämlighet. I mig finns en spanande katt. Det sägs att katten har nio liv. Skönt att veta. Men kanske ändå inte värt att kasta bort något av dem i onödan.  Huskattens säkerhet, konsten att leva på sitt byte, ger tryggheten att sova gott i spisvärmen. Tilliten till den egna förmågan ger känslan av att kunna slå sig till ro.  Att stundom jaga, stundom vila på lagrarna ger rytm åt livet, en rytm som är helande.

Kattens kultur är spanarens. Spanaren samlar på kunskap om omgivningen och vad som ligger i tiden. Vad händer i min närhet, längre borta. Vad har hänt i närhistorien, vad i mina föräldrars historia? Om till kultur räknas utbudet av film, teater, böcker, evenemang, nyheter i olika tappningar, så ger det spanaren olika intryck att smälta i det egna sinnet. Man tillför en insikt, en pusselbit till sitt eget pussel. Lika viktigt som att ta in är att få ge ut, uttrycka i rörelse, ord, bild, musik... ”Vad gör jag med en snäcka, om jag ej får visa den” ur Vem skall trösta Knyttet av Tove Jansson. Vi börjar livet genom att ta in. Mycket snart behöver vi mötas i vad vi vill ge ut, uttrycka. Uttrycken är inbyggda i kroppsschemat, som beskriver vårt inre tillstånd. Hur var och en formar sitt kroppsuttryck beror på generna, som bidrar till att forma oss enligt hur vi blir bemötta. Vi behöver ett eller flera vittnen för att få nödvändig bekräftelse. Vi odlar det som går att odla i växelverkan med vår omgivning. Omgivningen är inte självvald. Det som inte går att odla, som inte bekräftas, söker nya strategier, kanske försvar mot besvikelser. Vi behöver lära oss om omgivningen och dess villkor hela tiden, på nytt och på nytt. Är det därför kulturen är viktig för överlevnaden? Att vara mindful, accepterande av sina intryck, närvarande, nyfiken, icke dömande, är en spanares goda egenskaper.  Som spanare strävar jag efter kunskap, att kunna se mig i spegeln, reflektera, känna igen, förundras över det okända, och att kunna se andra och deras livsvillkor och livslösningar? Att vara nyfiken och reflektera håller oss vitala. Det är den odlingen som ger skörd. "Odla kultur" och integrera intrycken och uttrycken i sitt eget liv.